Nyt on siis sunnuntai ja huomenna aamulla lennan kotiin. Kerron nyt teille rakkaat ystavat, miten sunnuntaita taalla tanaan vietettiin. Eilisen kylmyyden jalkeen olikin ihana auringonpaiste ja lahdin tutkimaan valon kauneutta jo seitsemalta. Ajattelin kavella ihan vaan kotikulmilla. Mita suomalaiset tekee sunnuntaiaamuna klo 7?Jotain ihan muuta kuin nama kiinalaiset.Tassa ihan lahella on ihana vihannes-hedelmatori, kuljin sen lapi. Mika kuhina ja suhina. Myyjat olivat tulleet polkupyorakarryineen ja asettelivat vihannesvuoria ojennukseen ,lattiat olivat taynna poisrevittyja vihannesten lehtia ja siivoojat suihkivat luutineen. Ensimmaiset aamuletun ja palleronpaistajat olivat jo tyontouhussa, mutta aivan kaikki kojut eivat olleet auki.Kuljin kapeita kujia, tadit ulkoiluttivat kiinanpalatsikoiriaan, riksakuskit olivat matkalla tyomaalleen, tarjosivat kyytia, mutta halusin kavella. Pitkaan kuljin iloisesti laulelevan vanhan miehen perassa.Vanhat ihmiset harrastavat taalla ahkerasti liikuntaa.Hauska ilmio on ulkoilma"kuntosalit". 4 vanhusta treenasi ja jutteli mukavia kukkivien puiden alla  iloisen varisissa vempaimissa. Myos voimistelioita nakee, usein yksinaisia miehia, jotka taydellisen keskittyneesti tekevat harjoituksiaan. Kaikki rakennustyomaat olivat taydessa vauhdissa heti seitseman jalkeen, kuljin pienen Hou Tai jarven rantaa, rantakatua korjaamassa oli ainakin 20 iloisiin Vantaan kamarikuoron esiintymisasuihin(auringossa hohtaviin  oranssin varisiin kypariin siis) sonnustautunutta miesta. Osuin aamuretkellani myos pieneen museoon.Talo oli hyvin kaunis,vanha ,harmooninen talo, jossa oli asunut taalla hyvin arvostettu oopperalaulaja Mei Langfang(1894-1964). Ympari maapalloa esiintynyt kiinalaisen tradition huippuosaaja esitti naispaaosia, mutta oli mies.Myos hanen isansa oli naisroolien esittaja. Erittain mielenkiintoisia kuvia oli runsaasti,ajatelkaa  minkalaisen historian myllerryksen lapi tama ura kantoi.Hauska kuva oli esim Charlie Chaplin ja Mei.Sitapaitsi pidan juuri taman kokoisista museoista, 3 huonetta ja postikorttimyymala...     

  Ja nyt seuraa kertomus kiinalaisista ompelijoista: Ihan tuossa "kotini" nurkalla on isohko puoti, jossa myydaan upeita silkkikankaita ja siella on myos monen vaatturin vastaanotto.Eksyin sinne ensin,kun yritin etsia isolle Kaisalle sita silkkipuseroa, mutta ei siella ollut valmiita(en taida loytaa, en ole viela loytanyt).Sellainen hiukan vanhempi vaatturimestari alkoi sitten kovasti tehda kauppaa ja palasin uudestaan sinne puotiin paatettyani teettaa tunikan ja housut. Mr Tailor otti huolellisesti mittoja ja valittiin mallit.Kangaskauppiaan kanssa valittiin kankaat.En osannut tinkia, kun ei ollut Sanna mukana, ettei siita mikaan mahdottoman halpa tullut ollenkaan. Siten illalla kavin sovittamassa ja huolestuin.Mr Tailor oli jotenkin avuton, ei ollenkaan sen oloinen, jolla olis nappi(laittakaa pilkut aahan)tuntuma kankaisiin ja ompeluun, sitapaitsi sovitus oli julkinen, 3 muuta vaatturia arvosteli yhteen aaneen Mr Tailorin yritysta laittaa nuppineuloja oikeaan paikkaan(taisin olla  samaa mielta niiden tyyppien kanssa, etta ne neulat meni vahan sinnepain) Yritin kertoa ilman yhteista kielta,etta mina olen kokoa XXXL(kiinassa kylla), mutta tama mekko on kokoa XXXXL. No. joka tapauksessa manasin koko juttua sen illan ja menin vahan epailevana sita luomusta sitten tana aamuna lunastamaan. Ajattelin,etta siihen hintaan sen pitaa olla tosi hyva. Olihan se parempi, mutta kaulus oli edelleen hassu.Nyt ei Mr Tailor tullut ollenkaan sovitukseen vaan laittoi nuoremman apulaisensa.Olin topakkana ja sanoin,etta kaulus pitaa korjata. No, poika meni kertomaan Mr Tlle taman, ja mestarihan ihan hikeentyi.(Pitka oli jono hanen tiskinsa takana, sunnuntai taitaa olla kiireisin paiva vaattureilla.) Joku akainen kasky sielta tuli ja poika sanoi, etta lets go. Pakattiin luomukset pussiin ja lahdin seuraamaan poikaa aurinkoiselle kadulle.Kuljettiin jonkin matkaa pihojen poikki ja lopulta tultiin kerrostaloalueelle.Han soitti ovikelloa ja paastiin sisaan. Kuvittelin,etta mennaan jonkun ompelijattaren kotiin, mutta mentiinkin kellariin.Siella oli n 4x4 m ikkunaton huone, jossa 6 ompelukonetta ja silityspiste, mahdottomasti kankaansuikaletta lattialla, hammastyttavat sahkoviritykset teippailtuina seiniin.3 loisteputkea, joiden valossa 4 nuorta iloista ihmista teki tyota. Minut ohjattiin vessan vetamaan tama onneton vaatekappale paalleni, huomasin,etta vessassa oli paljon pyykkia liossa ja monta pienta pyyheliinaa kuivumassa(naita pienia pyyheliinoja kuivui myos pitkanmatkan junissa)Siita arvelin ,etta tassa paikassa mahdollisesti myos asutaan..Selitin kaulusasiaa ja nyt otteet olivat asiantuntevia, pukuni oli ommellut nuori hyvin iloinen nainen ja toisessa huoneessa oli ilmeisesti leikkaaja- ja kaavottajamestari, koska hanelta pyydettiin siunaus tehtaviin muutoksiin.Piipahdin pukuinen myos taman mesterin pikku huoneessa, huoneen peralla oli kerrossangyt, he siis todella asuivat taalla! Minulle osoitettiin tuoli huoneen nurkassa ja siita seurasin tyoskentelya lahes tunnin ajan. Lahinna oli poika, joka erittain taidokkain ottein teki punaista haapukua, toinen poika ja tytto tekivat miesten puvun takkeja.Olosuhteet olivat meikalaisittain ala-arvoiset, mutta iloinen puheen porina ja nauru raikuivat ja tahti oli mahtava.Mitka otteet.En voinut lakata ihmettelemasta ja ihailemasta. Ei ihme,etta vaate luvataan valmiiksi seuraavaksi paivaksi!Mietin vaan mielessani,etta kuinka pienen prosentin nama ompelijat siita hinnasta saavat. Arvostan omaa mekkoani nyt ihan eri paljon, kun olen nahnyt missa ja kenen kasissa se syntyi.(Ja juuri talle reissulle lahdin ilman kameraa, kun menin vain noutamaan sita vaatetta nurkan takaa...)

Olen tanaan myos seurannut vanhan miehen hartautta ja suurta riemua Thiananmenin aukiolla, kun komea leija lahtee hienoon lentoon ja ihmiset pysahtyvat ihailemaan.(Oletteko yrittaneet ottaa kuvaa leijasta ja lennattajasta yhdessa?) Samassa paikassa tehtiin myos uutislahetysta jollekin amerikkalaiselle kanavalle. Laheisessa puistossa kirsikkapuut kukkivat ja jokainen halusi kuvaan kukkivan puun kanssa.Oli myos monta valokuvaajaa paa pensaassa, jopa 2 tatia samassa, he halusivat kuvan vain kukasta. Tuoksu oli ihana.

Olin myos sattumalta samaisella aukiolla, kun tapahtui se kuuluisa vahdinvaihto auringonlaskun aikaan. No, eihan siita paljonkaan nakynyt, mutta oli taas hauskaa olla kiinalaisessa tungoksessa.

Totesin sen,etta mun on turha tehda suunnitelmaa tassa kaupungissa, en siis koskaan paassyt kiellettyyn kaupunkiin asti esim. kun aina oli niin pitka ja yllattava ja koukeroinen( ja ehka jopa kiinnostavampi matka).Lippuluukulla kavin 2 kertaa.

Nahdaan!!Auli