maanantaina 31.3 oli tärkeä päivä monessa mielessä. Esim olympiasoihtu saapui Kiinaan ja Aulin piti poistua sieltä. Aamulla taksissa moottoritiellä oli kummallisen hiljaista, sivuteiden liikenne oli pysäytetty, paljon poliiseja, mutta meillä tilaa missä ajella.(myöhemmin kävi ilmi, että nämä todella olivat soihtua varten nämä järjestelyt)  Olin tsekannut illalla netissä, joten arvelin kaiken sujuvan kuten tähänkin asti, eli siitä vaan.Taululla luki meidänkin lentomme ja lähtöaika piti kutinsa. Mutta lähtöselvityksessä olikin yllätys edessä. Kaiken hienouden ja teknisen loistokkuuden rikkoivat käsin kirjoitetut ja rumasti seinään teipatut paperilappuset: "AY 0054 flight is cancelled" Siinä meitä seisoskeli koneellinen ihmisiä ihan äimänä. Ei mitään selitystä(vielä tänäänkään) Kiinalaiset kyllä tarjosivat vaihtoehdoksi olympiasoihtua!!Että siis Finnair peruu lennon, kun soihtu saapuu.....hei kamoooon. Ihailin siinä aikani pikkuisten kiinattarien hermoja, he kun joutuivat kovan ryöpytyksen kohteiksi ja saivat kuitenkin joukon junailtua jonnekin.Meitä oli siinä lähekkäin muutama suomalainen, nuori perhe sairaan lapsen kanssa ja tuulivoimamies  (joka puhui kiinaa)  Me muodostimme ryhmän seuraavaksi vuorokaudeksi. Meille luvattiin paikat samalle lennolle seuraavaksi päiväksi( lento oli ollut täynnä jo 3 päivää aikaisemmin..) ja bussi kuljetti meidät sitten takaisin Pekingiin , mun vinkkelistä katsottuna ihan huippuhotelliin. Aurinko paistoi, hotellin ruokasalissa tarjoiltiin kaikkea sushista lähtien ja meikäläinen otti tietysti ilon irti tästä ylimääräisestä päivästä. Oli myös todella mielenkiintoista kuulla tuulivoiman asemasta maapallon energian tuotannossa ja suomalaisten hyvistä asemista markkinoilla.Siinä olis hyvä tulevaisuuden ala, opetelkaa nuoret kiinaa(okei..voi sitä tietty mennä afrikkaan,intiaan tai etelä-amerikkaankin) ja tuuli-ja aurinkoerergiajuttuja niin ei tule työtä puuttumaan.    Vielä ennätettiin ihailemaan taas uutta puistoa, kansan tavarataloa ja illalla kojurivistöä, josta saa kaikkea hämmästyttävää syötävää, kuten skorpioneja ,toukkia ja merihevosia.(Tällä kertaa en maistanut , söin silmilläni)    Myös vietin mukavan juttutuokion kiinalaispariskunnan kanssa, jotka myivät omaansa ja n 20 muun taideopiskelijan töitä .Tunsivat Kimmo Kaivannon (jonka tytär oli opiskellut Pekingissä kalligrafiaa samassa oppilaitoksessa) ja olivat kovin innoissaan Suomesta. Oli hauskaa ja jos kyseessä oli vain kaupankäynti, niin mulle sopii...juuri silleen haluan ostaa kukkotaulun Pirkko-tädille.

Ja todella.Tiistaina Finnair sitten lensi, vaikka oli aprillipäivä.Ja ihan ajallaan. Ja kaikki rannalle jääneet olivat mukana. Samalla rivillä istui nuori turkkilainen mies, joka oli töissä Pekingissä Nokialla ja matkalla Saloon tutustumaan työnantajansa juuriin. Että kyllä se Nozia nyt jyrää. Terveisiä vaan vuokraisännälle, joka juuri samaisena aprillipäivänä muutti Pekingiin perheineen edistämään samaa asiaa.

 

Saa nähdä onko elämää Kiinassa  olympialaisten jälkeen ja millaista. Aivan mahdoton vimma ja into näyttää olevan päällä, kuin kaikki olisi ensi elokuusta kiinni. Rakennetaan ,siivotaan(esim kerjäläiset on siivottu nyt jo pois Pekingin kaduilta), Kiina on varmaan arkkitehdin unelma tällä hetkellä. Mitä kummallisempi ,korkeampi,lasisempi ja teräksisempi luomus, sen parempi. Näin monta isoa puotia ,3 -4 kerrosta, joissa myytiin pelkästään olympiakamaa, krääsästä timantein koristettuihin pysteihin. Joku väitti että miljoona ylimääräistä ihmistä on nyt Pekingissä tekemässä jotain olympialaisiin jollakin lailla liittyvää. Minne ne menee sitten.....