13.11 perjantai: Klo 22.45  Henry Theel laulaa " Päivä harmaa iltahan jo vaipuu..."  Pekingin luminen ilta on pimentynyt jo  kuuden jälkeen, istumme aikuisessa suomalais-porvoolaisessa seurassa. Ennen lasten nukkumaanmenoa esitimme Vilijonkan kanssa riemuitsevalle yleisölle Naxi-tanhua hienoissa uusissa naxi-asuissamme.

(Taustoja: Vilijonkka on vuokraemäntäni, jonka blogiin kannattaa kaikkien tutustua(Vilijonkka ja tyttäret, google löytää)Varsinkin, kun tämä Aulin kirjoittaminen näyttää kuivuvan kovin niukaksi... Kesällä Porvoossa heräsi ajatus seikkailusta Kiinassa ja nythän tämä seikkailu on jo toteutunut Lijiangin osalta. Vielä muutama päivä aikaa lähiseikkailuun Pekingin seudulla. (Tai pidempäänkin, jos lentäjät lakkoilevat).(Seikkailumatkamme kolmas osanottaja oli Miao, myöskin Pekingissä asuva, mielenkiintoista blogia pitävä suomalainen),

LIJIANG:

Yunnanin provinssin pohjoisin kaupunki 2500m korkeudessa Kiinan lounaisosassa.Vanha kaupunki on maailman perintökohteiden listalla. Hyvin kaunista tiivistä rakentamista, kanavia ja puhdasta solisevaa vettä. Päivällä lämmintä, huikaisevan kirkas vuoristovalo, yöt kylmiä (sängyissä sähkölämmitteiset patjat, tosi fiksua) Paljon ihania tuoreita vihanneksia, joita ahkerat naxi-emännät kuljettivat aamuisin maatiloiltaan lava-polkupyörillään kaupungin kujille myytäväksi.(Naxit ovat yksi Kiinan vähemmistöistä, Lijiangin alueella enemmistönä)  

Vanhukset :  Ilmeisen terveellistä liikunnallista elämää ovat nämä naxit viettäneet, koskapa jokapuolella parveii virkeitä vanhuksia. Mummelit pukeutuneina klassisiin sinivalkoisiin naxi-asuihin, jo klo 9 alkaen aamuisin keskustorilla oli kova piiritanssin jytke käynnissä, välillä istahdettiin pikkuisille jakkaroille teetä siemailemaan, sitten taas c-kasetti pyörimään ja menoksi. Sensijaan ikivanhoja miehiä kohtasimme useita otsikon "naxi-music" alla. Kävimme oikein konsertissa, esitys oli jokaikinen ilta klo 20. Arvokkaita, tuimailmeisiä, pujopartaisia herroja silkeissään. Soittivat hyvin hyvn vanhaa hyvin kiinalaisen kuuloista musiikkia hyvn kiinalaisilla soittimilla  . Suuri osa soittajista oli yli 80 vuotiaita, hiukan laulusaundissa jo ikä kajasteli. Muutama nuori nainen oli joukkoon eksynyt esittämään kimakkaa naislaulua. Tuli kyllä voimakas tunne, että tämä ilmiö ei enää kauan ole hengissä, että hienoa oli tämä vielä kokea. Ulkoa kantautui ajottain diskomusiikin jyly, seinät ihan tärisivät. Ja ulos astuessa tuo melusaaste suorastaan löi kasvoille.  

Kontrastit: Tällaisia voimakkaita kontrasteja oli matkallamme paljon. Jo mainittu auringon valon ja toisaalta tähtitaivaan pimeyden kontrasti, hiljaisuuden ja melun kontrasti, kuin myös vuoriston rauhan ja kaiken alleen polkevan massaturismin kontrasti.Turistibusseja oli sunnuntaiaamuna klo 8.30 jonoina kuin pahimmillaan kehä I:n ruuhkassa 3000m korkeudessa.Näistä busseista purkautui tuhansia innokkaita äänekkäitä (lähinnä) kiinalaisia turisteja matkalla jopa 4500m korkeuteen. Jonotusta bussiin, jonotusta gondoli-hissiin, jonotusta pieneen avo-junaan, jonotusta valokuvaan(naxi-puvun sai lainata ja kuvauttaa itsensä siinä) jonotusta ravintolaan, jonotusta vessaan, jonotusta,jonotusta ja jonotusta. Ihmismassa oli ylhäällä vuorella viisaasti ohjattu kulkemaan kuin hyvin leveitä pitkospuita, kaiteen sulkemia, kuin karjalauma. Ja karjalaumalta se välillä kuulostikin. Kiinalaisilla turisteilla on aina hirveä kiire, päivässä ennättää hyvin tutustua yhden kaupungin ja sen ympäristön kohteisiin reippaasti parijonossa marssien. 

Piljetit: Kiinalaiset rakastavat kauniita kuvitettuja pääsylippuja. Tältäkin matkalta oli housuntaskuun niitä kertynyt 8 kappaletta: esim  jade-lohikäärme-lumi-vuorelle, leijona-kukkula-puistoon, jakki-ylängölle, ylängölle vievään gondoli-hissiin, Lijiangin vanhaan kaupunkiin jne.   Ihan erikseen oli mainittu ,jos johonkin kylään oli vapaa sisäänpääsy.

Huippuhetki: Vietimme jonkin aikaa Wenhai nimisessä kylässä. Tie sinne oli hyvin kiemurainen ja pölyinen ja tämä takasi myös sen, että turistivirta kulki kaukana. Yövyimme "luonnon melussa"(seinät ovat hyvin kevyttä tekoa)voimakas tuuli viuhui nurkissa ja vain tiukka pipo pysyi koko yön päässä. Patjat olivat täälläkin lämpimät, joten oli kodikasta. Tähtitaivas oli huikaiseva, koska valosaastetta ei tässä laaksossa ollut.. Aamulla kävelimme pienen Wenhai-järven ympäri. Järven takana uskomaton kukkaniitty kaiken kuivuuden keskellä.Tuulija karuus saa Aulissa aikaan villiä riemua.

Nyt välillä unille, muut kaikki jo  täällä nukkuvatkin.