Jee, paasin lapi tahan juuttaan blogiin. Ihan hirvea ummetus, kun on taytynyt pidatella vaikka kuinka ihmeellisia juttuja.Mutta nyt kuulkaa lentaa....

Aloitan takaperin, tuoreemmasta. Olen palannut lahes lahtoruutuun eli Pekingiin ja tuttuun kylmaan mutta elavaan hosteliini.Tana aamuna Hohhotissa olimme Sanna kanssa aivan mykistyneita.Ulkona satoi lunta!!! Se on tullut tanne, se Suomen paasiainen.Kiinalaiset ovat sitkeaa kansaa, polkupyoralla ja mopolla mentiin suoraryhtisina kuten aina, hauskana lisana vain kirjava sadeviittojen lepatus.Maisema oli niin mielenkiintoisesti muuttunut, harmi kun piti vain kiirehtia lentokentalle. Pekingissa taas oli suomalainen jouluilma, satoi satoi satoi sita vetta. Taalla ei synny sienia sateella vaan maasta popsahtaa lukematon joukko sateenvarjokauppiaita ,joka nurkalle pari.

Paasin lahes vahingossa Pekingin oopperaan. Yritin sita kylla ensin omin avuin etsia, mutta sateella ei saa taksia ja matkat ovat tolkuttoman pitkia.Olin ihan hukassa ja huomasin youth hostelin kadun varressa, ajattelin kysya heilta missa olen. Siella oli ystavallisia ja avuliaita ihmisia ja 5 minuutin kuluttua olivat hankkineet mulle lipun ja kyydin ja israelilaisen seuralaisen puolen tunnin kuluttua alkavaan oopperaan. Erityisesti akrobatia ja mimiikka olivat aivan kiehtovaa tasoa, tasta laulannasta on vaikeampi haltioitua.Ehdottomasti kannatti kokea.

Siis en ole kertonut mitaan Wulumuqista=Urumuzi jne, enka Tulupanista=Turpan.

Paasiaisen aikoihin olimme Wssa.Miljoonakaupunki jalleen , keskella autiomaita ja oljykenttia.Kaukana kaukana luoteessa. Talla kaupungilla on maailman ennatys.Kukaan ei ole niin kaukana meresta.... Ja oikein nauratti,kun kaupungissa kuitenkin on vaikka kuinka monta sea food resteuranttia. Tapasimme taas sattumalta ystavallisia ihmisia. Uiguurityton Kimin, joka puhui aivan taydellista amerikan enklantia, kertoi katselleensa elokuvia....lieko muuta tehnytkaan.Han esitteli meille myos poikaystavansa, pikimustan kamerunilaisen, huumorintajuisen ja alykkaan Kenin (oli hauskaa,kun kerrankin paat kaantyivat katsomaan jotakuta muuta kuin meita- Ken oli tyylikas mies, pukeutunut vitivalkoiseen huoliteltuun asuun)Ken opetti W:ssa englantia ja osasi myos puhua  vahan uiguuria! Uiguuri on aika lahella turkin kielta, kirjoitusasu nykyisin taas nayttaa arabialta.Kylteissa saattoi lukea teksti uiguuriksi,kiinaksi,venajaksi ja englanniksi!    

Turpan oli seuraava kohteemme. Varsinainen kummallisuus. Tama kaupunki ja sen lahialueet sijaisevat vajoamassa, joka on reilusti merenpinnan alapuolella ja tasta syysta ilmasto on hyvin kuiva ja kuuma. Nytkin maaliskuussa paivalla oli lahes 30 auringossa, todella polttavaa, mutta viela kuitenkin siedettavaa. Alueella on ihan taydellisesti uiguurikulttuuri, ihmiset ovat maanviljelioita ja kasvattavat viinirypaleita.Jos ymmarsin oikein ,tama on ainoa alue kiinassa ,jossa tehdaan viinia. Saavuimme illan pimeydessa kaupunkiin ja olimme haaveilleet paasysta vuorille ja pienempiin kyliin. Lonely Planetin loistavalla avulla loysimme taas hyvan majapaikan ja 10 min kuluttua saapumisesta meille oli tehty tarjous retkesta vuorille ja maaseudulle, yopyminen uiguurikylassa! Sanna oli taas aivan mainio, olisittepa nahneet sen silman pilkkeen ja maaratietoisuuden, jolla han naita retken jarjestajia pani kuriin ja jarjestykseen, meilta tyhmilta turisteilta ei veloteta liikaa.

Aamulla klo 10 olimme sitten valmiina Sanna ja mina ja Kahar, meidan oma kuljettaja. Paasimme ensimmaiseksi uiguuriaamiaiselle: ihan suomalaiseen tyyliin poimittiin tarjottimelle monenlaista herkkua.. lettuja,erilaisia vehnakuorisia palleroita,joissa sisalla lihaa tai kasvistaytetta, liharuokia, keittoja myos tarjolla, lisaksi ainakin 20 erilaista kylmaa salaattia, aivan herkullisia.Ja tietysti nuudeleita, niista uiguurit tykkaa.Todettiin etta matkanjarjestajalla on ainakin kyky loytaa hyvat ja tosi halvat ruokapaikat.                                                                                                             Sitten lahdettiin n 60km paahan kohti liekehtivia vuosia. Matkan varrella paikoitellen kauniit(vaikkakin talviteloilla olevat) viinitarhat ja yhtakkia sittten oljypumput ja raadeltu maa.       Vuoristo on varmaankin saanut nimensa varikkyydestaan ja vaihtelevista muodoistaan, kivilajit ovat pehmeita ja muotoutuneet kiehtovasti. Saimme ratsastaa kamelilla ja kiiveta tosi jyrkkaa hiekkarinnetta. Helle oli kova , ja 2 tuntia riitti. Maisema oli taas unohtumaton. Hiekkaisen kuivuuden keskella jokilaaksossa muutama kukkiva puu, upeaa.                   Paiva oli paasiaismaanantai....ei muuten nakynyt paasiainen mitenkaan Tarja. Osuimme pieneen kylaan, jossa maanantaisin on markkinat.Kaharia vahan havetti, mutta Sanna oli topakka ja me paastiin kuljeskelemaan kujille. Ajatelkaa, siella vuoristomaisemassa, uiguuritalojen valissa kapeilla kujilla vaentugos, ei yhtaan kiinalaista.Aivan totaalin toinen maailma.   Uiguuritalot on muuten tehty omatekoisista tiilista ja niissa on ihan oma hieno arkkitehtuurinsa, tulen uuvuttamaan teidat kuvilla!  Kerron viela yosijastamme, vaikka klo on jo puoli yksi ja sanasto alkaa uhkaavasti koyhtya.  Pienen kylan perimmaisessa talossa ystavallinen emanta otti meidat vastaan. Talo oli yllattavan suuri , 4 suurta huonetta, joissa kaikissa n puolet huoneesta tayttava "sanky", tiilinen taso, jossa upeat matot istumiseen ja matala pouta keskella. Yoksi rullattiin auki patjat ja kuin autiotuvassa lapissa siskonpeti oli valmis.Nerokasta oli,etta tiilisangyn alle meni uunista hormi ja lampo johdettiin talvikylmilla sangyn lammittamiseen.(kesalla uiguurit nukkuvat paljaan taivaan alla talon edessa, naita kesasankyjakin nakyi, mutta oli kuitenkin niin kylma,ettemme  saaneet tahtitaivaan alla nukkua-ei tullut Kaisa makuupussille nyt kayttoa,harmi) Uiguuritkin rakastavat kultaa ja koristeita, makuualustatkin olivaat kullalla kirjaillut. Aivan tavattoman viehattava talo, emanta tarjoili omatekoisia nuudeleita(ne keritaan kuin lankavyyhti kasien valiin ja venytetaan ohuiksi)ja ihania vihanneksia.Nukkuimme tosi hyvin, vaikka tamankin talon lahella oljypumppu jsykytti taukoamatta. Ihan pelottaa, etta loytavat oljya viiniviljelmista.Kumpi vaistyy...

Nyt nukutaan valilla, sormetkin on ihan kohmeessa.Auli